Kevyttä ja helppoo

Jotkut on sellasia, et niistä otetaan 100 kuvaa ja 3 onnistuu (Ronja) ja joistakin otetaan 3 kuvaa ja kaikki onnistuu (Henrietta)
Mut heiii tasan ei käy onnenlahjat ja se on ihan fine.
Tää ja eilinen päivä on ollu jotenkin toivoo täynnä, luulenpa että johtuu tosta auringon valosta. Se vaan tekee kaiken kauniimmaks ja mielikin on kirkkaampi. Ja sit se on tietty myös lupaus hiljalleen saapuvasta kesästä.
Ennen joulua oli jotenkin tosi raskas ja ahdistunu olo, mut nyt on niin paljon kevyempi ja helpompi olla. Innostus on taas palannu monenlaisia asioita kohtaan.
Vähän pelottaa hehkuttaa julkisesti hyvää oloa, tuntuu ettei sitä saa sanoo ääneen tai muuten tapahtuu taas jotain kurjaa. Noh tää on nyt sit testi et tapahtuuko niin, lupaan raportoida myöhemmin.

Elämä rullaa

Ah tuntuu niin hyvältä saada tällänen into päälle pitkästä aikaa!!!

oikeestaan kaikkea kohtaan

tai aika montaa asiaa

Riika

Halpaa viinaa, kauniita rakennuksia, töykeitä asiakaspalvelijoita, huonoja ja keskinkertaisia ruokakokemuksia, lyhyitä välimatkoja, aamukahdeksalta sulkeutuvia baareja, pelottavia room escapeja, neuvostotunnelmaa...

Jokainen on joskus luuseri

....toiset vaan peittää sen paremmin. Terveisin Ellinoora.


Tossa jutussa on kyllä hyvinkin paljon perää. Ihmisten käsitykset toisista ihmisistä perustuu aika pitkälti siihen, kuinka sukkelasti osaat ottaa takasin jotkut virheelliset sanat, tai keksiä tekosyyn, tai vakuuttaa ettei "sil oikeesti oo mitään välii mulle". Oon huomannu itse olevani aika huono pelastamaan tilanteen, ja sen takia koen aika usein olevani just se pahin luuseri kaikista. Totta tai ei, toivon että pääsen noista ajatuksista eroon ajan myötä, tai vähintäänkin opin olemaan vähän armollisempi itelleni.
Ehkä tää on myös osaksi jotain välivuoden kriiseilyä, en nimittäin oo aina kokenu itteeni näin toivottomaksi tapaukseksi, tai ainakaan näin vahvasti. Joillain osa-alueilla itsetunnossa on ollu parantamista paljonkin, ainakin yläasteella, mutta pääsääntösesti oon kokenut omaavani hyvän itsetunnon ja realistisen kuvan itsestäni. Realistisena pidän vieläkin minäkuvaani, ja käytän paljon aikaa siihen, että luon päässäni mahdollisimman realistisen kuvan itsestäni milloin kenenkin silmin, mut en kuitenkaan ihan hyväksy sitä mitä nään itessäni (tai mitä kuvittelen muiden näkevän mussa).

Joissain asioissa, esimerkiks oman tyylin suhteen en oo koskaan välittäny muiden mahdollisista mielipiteistä. Luonne ja käyttäytyminen on kuitenkin se mun heikko kohta, jota yritän aina parantaa ja ikuisesti kelaan päässäni erinäisiä tapahtumia, ja poden huonoa omatuntoa tai häpeää asioista, mitkä olisin mahdollisesi voinu tehdä toisin. En edes tiedä, kuinka paljon ihminen voi vaikuttaa omaan luonteeseensa, tai muokata sitä "paremmaksi".

Siikrit säntä

 

Muutama hassu räpsäys meijän pikkujouluista jotka pidettiin tossa marraskuun puolella. Oli hyvä tunnelma ja mahtitarjoilut, kaikenkaikkiaan tosi onnistunu ilta.Ostettiin toisillemme pienet lahjatkin, ja kaikki oli ilmeisesti todella tyytyväisiä ja niihin oli kyl selvästi käytetty ajatusta. Sain lahjan Vilmalta, kaks hyvää kirjaa! Tai kiinnostavan olosii molemmat, kummastakaan en oo takakansitekstiä pitemmälle vielä päässy, on ollu tosi paljon muuta mielen päällä eikä oikeen ispistä vielä alottaa. Mulla on täl hetkellä Mikko Rimmisen Nenäpäivä kesken, se on kyl osottautunu hieman pettymykseks lukuunottamatta Rimmisen hauskaa tapaa käyttää suomenkieltä ja keksii uusia sanoja...Toivottavasti seuraavaks jotain kiinnostavampaa. Mut tossa joulun välipäivinä varmasti viimeistään on lahjakirjoillekin aikaa!
Voisin ehdottomasti juhlii joulun lähestymistä useemminki!