Viikko 14

Jotenki ahdistaa tää blogi ja tekis välillä mieli vaan poistaa kaikki tekstit.
Mut sit muistan et Anna-Leena Härkönenki lähti kesäteatterista kesken Häräntappoaseen, kun se häpes niin paljon omaa tekstiään. Ja se on sentään Anna-Leena Härkönen!! Häräntappoasetta luetaan kouluissa vieläki.
 Eli kai mä vaan jätän tän kaiken tänne ja voin sit vaikka myöhemmin kattoa näitä ja nauraa...ja toivottavasti todeta että jes mä oon kehittyny (jos en kirjottajana niin ehkä jollain muulla elämän osa-alueella). Tai ehkä jopa pidän joitakin tekstejä ihan ok oivalluksina, saa nähdä. 
Se on jännä miten vanhoihin kuviin ei suhtaudu yhtä kriittisesti eikä ne aiheuta nii suurta häpeää. Rajaus kusee, tarkennus päin helvettiä, laatu on vaan iha paska, mut silti se ei oo samanlaista kun vanhojen tekstien kans.
Tän viikon kuviin oon tosi tyytyväinen. Tuun kattoo vuoden päästä oonko vielä.

Yks sunnuntai

Mitä mä mietin?


Hmmm. Pidetäänpä pieni itsetutkiskeluhetki tähän sunnuntai-iltaan. Mitä mä tunnen? Tällä hetkellä olo on aika neutraali ja lattee, mut lattee ei oo välttämättä huono. Ainaki se tarkottaa et mitään kamalaa kriisiä ei oo päällä, ja se on aina hyvä. Mun sydän jyskyttää outoon tahtiin ja mun iho on tosi kosketusherkkä, en tiedä miks. Mut sen takia kuuma suihku tuntu erityisen hyvältä. Halusin kuunnella Spotifyn Ihana ilta- soittolistaa suihkussa. Mul on aika rauhallinen olo, huomenna on vapaapäivä ja toivon että se on yhtä aurinkoinen ku kaks viimistä päivää. Tajusin myös tänään että oon alkanu pitää enemmän kännykällä ja koneella kirjottamisesta, kun käsin. Edelliseen lauseeseen meinasin kirjottaa "pitää"- sanan sijaan "tykätä", mut sit muistu mieleen et mun yläasteen äidinkielenopettaja Eija Tyystjärvi aina neuvo välttämään sitä sanaa koska se tulee ruotsinkielestä, ja mehän halutaan oikeeta suomee. Mietin myös tänään sitä, että tuunkohan saamaan kavereita sieltä, mihin ikinä päädynkään opiskelemaan ens syksynä. En oo ennen ajatellu etten tulis saamaan kavereita, mut nyt jostain syystä on semmonen olo. Tai oikeestaan sen takia, että mä luulen tietäväni millasia ihmisiä sinne opiskelupaikkaan on tulossa, ja luulen etten tuu niitten semmosten tyyppien kanssa juttuun, mut oikeestihan mä en tiedä siitä vielä mitään. Nyt pyörryttää, pitää mennä syömään. Mä mietin et selitäksmä tähän loppuun et tä teksti oli tämmönen tajunnanvirtaharjotus, mut sit tajusin et tä on mun blogi eikä mun tarvii selittää mun tekstiä kenellekkään.

Ppl in Rome

- Vuoret näytti siltä et ne ois ollu vaahtokylvyssä

- Italialaiset puhuu paljo iteksee

- Yksin on uskaliaampi jos vaan huvittaa olla

- Frankfurtin lentokentässä on jotain tosi haikeeta, tai tää valo muistuttaa mua jostain aikasemmasta haikeudesta. Vähän samaan tapaan kun O.C:n tunnari

Kevyttä ja helppoo

Jotkut on sellasia, et niistä otetaan 100 kuvaa ja 3 onnistuu (Ronja) ja joistakin otetaan 3 kuvaa ja kaikki onnistuu (Henrietta)
Mut heiii tasan ei käy onnenlahjat ja se on ihan fine.
Tää ja eilinen päivä on ollu jotenkin toivoo täynnä, luulenpa että johtuu tosta auringon valosta. Se vaan tekee kaiken kauniimmaks ja mielikin on kirkkaampi. Ja sit se on tietty myös lupaus hiljalleen saapuvasta kesästä.
Ennen joulua oli jotenkin tosi raskas ja ahdistunu olo, mut nyt on niin paljon kevyempi ja helpompi olla. Innostus on taas palannu monenlaisia asioita kohtaan.
Vähän pelottaa hehkuttaa julkisesti hyvää oloa, tuntuu ettei sitä saa sanoo ääneen tai muuten tapahtuu taas jotain kurjaa. Noh tää on nyt sit testi et tapahtuuko niin, lupaan raportoida myöhemmin.

Elämä rullaa

Ah tuntuu niin hyvältä saada tällänen into päälle pitkästä aikaa!!!

oikeestaan kaikkea kohtaan

tai aika montaa asiaa

Riika

Halpaa viinaa, kauniita rakennuksia, töykeitä asiakaspalvelijoita, huonoja ja keskinkertaisia ruokakokemuksia, lyhyitä välimatkoja, aamukahdeksalta sulkeutuvia baareja, pelottavia room escapeja, neuvostotunnelmaa...