Typerii unelmii omasta navasta

En oikeestaa tykkää tän viikon kuvista mut laitetaa ny tänne kummiski.


27.7 Mul soitettii tuntemattomasta numerosta ja se kysy et onks hyvä hetki ja oli pakko sanoo et ei koska mul oli kesken Heath Ledger- dokumentin jälkeinen itkusessio. Oon suositellu sitä dokumenttii kaikille vaiks se jättääki tyhjän olon ja epätoivon. Mut ehkä se myös vähä inspiroi.

So Ronja,

who are you without your friends around you?

Yks tyttö kysy mult kännissä näin ja hämmennyin tosi paljon. Ja sit rupesin miettimään: mitä mä oikeesti oon ilman mun kavereita?
Kuulen usein et Ronja sä oot nii kiltti ja sä oot nii mukava, ja aina ku kuulen ton ni en pysty ajattelee mitää muuta ku sitä et oon huijannu niitä ja pian ne saa selville etten oikeesti oo sellanen. Enkä oo varma sanotaanko sitä edes kehuna nykyään, ehkä se on vaan havainto. En tiä haluuko kukaa täs maailmas olla "kiva ja mukava".
Haluisin pystyy sanoo et oon rohkee, hauska, periksiantamaton. Totuus on kuitenki et lannistun ja luovutan helposti (heti), mietin paljon mitä tuli tehtyä ja sanottua enkä oo rohkee monessakaan asiassa. Rakastan huumorintajusia ihmisiä mut en ite koe olevani ollenkaa hauska tyyppi. Mut ehkä mun ei oo tarkotuskaa olla mikää noista, vaan mul on joku muu rooli.
En oo enää yhtä naiivi kun ennen,ja se on hyväki, mut tykkään sitä et haluun nähä ihmisissä hyvää. En oo myöskään kateellinen ihminen, muiden onni ei oo multa pois vaan osaan aidosti iloita muiden puolesta. Ja yritän kehittää itteeni siihen suuntaan et oikeesti ajattelisin " antaa kaikkien kukkien kukkia" joka tilanteessa. Joo tosi kliseistä mut mun mielest se on hyvä sanonta. 

20

Vilma- series

Välil pitää muistuttaa itelleen et mikä on tärkeetä.

FOMO

 

Fear Of Missing Out

Seisoskelin tossa sunnutaina tyhjällä bussipysäkillä menossa viimesellä bussilla keskustaan ja tajusin et sitähän se on. Ilona laitto viestin et se menee samppikseen eikä sen tarvinnu ees suostutella mua vaiks olin just menos nukkumaan. Mut mä en vaa voi sille mitää et mun on pakko kattoo jokanen kortti mikä mun eteen tulee. Ihmset on kiinnostavia, rakastan olla ihmisten ympäröimänä.
En pelkää sitä et jäisin kaveriporukasta ulkopuolelle, tiedän etten jää. Enemmänki pelkään, et sinä iltana ku päätin jäädä kotiin oiski tapahtunu jotai mahtavaa, mut nyt en ikinä kokenukkaa sitä.

Luin just yhtä kirjaa mis sanottiin et jos haluu olla kirjailija nii pitää olla yksin ja eristäytyy muista, et saa kaivettuu kaiken synkimmän kuran ja epämiellyttävimmät tuntemukset ulos ittestä. Must ei taida sitte ikinä tulla kirjailijaa.

Lähin klo 2.38.....

....paimenpuistoon ja tääl tuoksuu kesäyö. Ihan ku nuorempana, ei kovin kauan sitte mut sen verran siit on aikaa et asiat on ehtiny muttuu paljon. Nykyään kesäyöt ei tuoksu näin raikkaalle, lähinnä kaljalle ja hielle ja dänkille ja röökille. Tää tuoksu ja tunne on niin tuttu ja myös vieras et itkettää, mut itku ei enää tuu yhtä helposti ku nuorempana. Istun täs samassa puistossa, saman pöydän ääressä kamerani kans. 5 vuotta vanhempana, kamera on vaihtunu hienompaa malliin vaiks kuvaan vähemmän ku sillon. Koti on edelleen 50 metrin päässä, mut pian seki muuttuu.

Göteborg

Vietettiin muutama päivä idyllistä ruotsalaista omakotitaloelämää Göteborgissa tossa viime muutama viikko sit. Siel ois voinu viettää pidemmänki aikaa mutta velvollisuudet pakotti takas Suomeen sen kahen päivän jälkeen. Mut silti sain siltä reissulta kaiken mitä halusin, koska näin ja kuulin vihdoin Coldplayn omin silmin ja korvin.
Kova hinku ois taas päästä johonkin kauemmas reissuun, ja se hinku varmasti voimistuu Ruisrockin jälkeen kun menetän mun elämältä taas jokski aikaa merkityksen. Pitää elää suunnitelmasta seuraavaan, niin homma pysyy mielekkäänä.

Aloilleen asettuminen on tappava tauti