Jokainen on joskus luuseri

....toiset vaan peittää sen paremmin. Terveisin Ellinoora.


Tossa jutussa on kyllä hyvinkin paljon perää. Ihmisten käsitykset toisista ihmisistä perustuu aika pitkälti siihen, kuinka sukkelasti osaat ottaa takasin jotkut virheelliset sanat, tai keksiä tekosyyn, tai vakuuttaa ettei "sil oikeesti oo mitään välii mulle". Oon huomannu itse olevani aika huono pelastamaan tilanteen, ja sen takia koen aika usein olevani just se pahin luuseri kaikista. Totta tai ei, toivon että pääsen noista ajatuksista eroon ajan myötä, tai vähintäänkin opin olemaan vähän armollisempi itelleni.
Ehkä tää on myös osaksi jotain välivuoden kriiseilyä, en nimittäin oo aina kokenu itteeni näin toivottomaksi tapaukseksi, tai ainakaan näin vahvasti. Joillain osa-alueilla itsetunnossa on ollu parantamista paljonkin, ainakin yläasteella, mutta pääsääntösesti oon kokenut omaavani hyvän itsetunnon ja realistisen kuvan itsestäni. Realistisena pidän vieläkin minäkuvaani, ja käytän paljon aikaa siihen, että luon päässäni mahdollisimman realistisen kuvan itsestäni milloin kenenkin silmin, mut en kuitenkaan ihan hyväksy sitä mitä nään itessäni (tai mitä kuvittelen muiden näkevän mussa).

Joissain asioissa, esimerkiks oman tyylin suhteen en oo koskaan välittäny muiden mahdollisista mielipiteistä. Luonne ja käyttäytyminen on kuitenkin se mun heikko kohta, jota yritän aina parantaa ja ikuisesti kelaan päässäni erinäisiä tapahtumia, ja poden huonoa omatuntoa tai häpeää asioista, mitkä olisin mahdollisesi voinu tehdä toisin. En edes tiedä, kuinka paljon ihminen voi vaikuttaa omaan luonteeseensa, tai muokata sitä "paremmaksi".

Siikrit säntä

 

Muutama hassu räpsäys meijän pikkujouluista jotka pidettiin tossa marraskuun puolella. Oli hyvä tunnelma ja mahtitarjoilut, kaikenkaikkiaan tosi onnistunu ilta.Ostettiin toisillemme pienet lahjatkin, ja kaikki oli ilmeisesti todella tyytyväisiä ja niihin oli kyl selvästi käytetty ajatusta. Sain lahjan Vilmalta, kaks hyvää kirjaa! Tai kiinnostavan olosii molemmat, kummastakaan en oo takakansitekstiä pitemmälle vielä päässy, on ollu tosi paljon muuta mielen päällä eikä oikeen ispistä vielä alottaa. Mulla on täl hetkellä Mikko Rimmisen Nenäpäivä kesken, se on kyl osottautunu hieman pettymykseks lukuunottamatta Rimmisen hauskaa tapaa käyttää suomenkieltä ja keksii uusia sanoja...Toivottavasti seuraavaks jotain kiinnostavampaa. Mut tossa joulun välipäivinä varmasti viimeistään on lahjakirjoillekin aikaa!
Voisin ehdottomasti juhlii joulun lähestymistä useemminki!

Ois kiva lähtee

Aloin muokkaamaan näitä Lontoo- kuvia tänään, 8.11.2016, eli tasantarkaan 5 kuukauden viiveellä. Syy tähän on yksinkertaisesti kuvien ykstoikkosuus ja pieni määrä- ei oo vaan innostanu alkaa muokkaamaan paskoja kuvia. Lontoosta löytyis varmasti paljon potentiaalisia kuvauskohteita, mutta ne ei selvästikään löytäny tietään mun kameraan. Ja itseasiassa mul on koko kaupungista just samanlainen fiilis: yks Euroopan suosituimmista kaupunkikohteista, mutta en oo kahden reissun aikana vielä vakuuttunut juuri ollenkaan. Molemmat matkat on ollu tosi kivoja, joo, mutta lähden seuraavaks mielummin johonkin muuhun kohteeseen.
Ja itseasiassa näin tapahtuukin melko pian! Lähdetään pienellä porukalla Riikaan uudeks vuodeks, en ehkä enää kestäis toista peräkkäistä vuodenvaihdosta Lynissä... tai Turussa ylipäätään. Riikassa oon itseasiassa käyny jo muutamaan otteeseen lyhyillä reissuilla, mut käsitys koko kaupungista on silti erittäin hatara,joten odotan innolla! Vaikkei kyseinen reissu nyt ihan kokonaan mun matkakuumetta taltuta, nii ainakin se on hyvä alku.

Lunchtime

Perhe

Taas on yks viikko paketissa. Tuntuu siltä et ois jääny jonkun jyrän alle, niin väsyny mä oon. Semmosta se sukuloiminen ilmeisesti teettää. Vaikka se raja kuinka kauan tota savolaisten ja pohjanmaalaisten sekalaista porukkaa kestää, tulee aika nopeesti vastaan, niin on ne silti vaan niin rakkaita.

Uusia juttuja jee

Tosiaan. Perustin sitten blogin (taas). Oon tässä syksyn aikana monta kertaa yrittäny kuumeisesti pohtia, mistä sais sitä paljon kaivattua sisältöä elämään, niinku sellasta oikeesti mielekästä puuhaa. Käynhän mä töissä ja nään kavereita, mut kyl ihminen jotain muutakin tarvii elämäänsä, ettei ihan tylsisty.

Tää blogihomma on mulle erittäinkin tuttua about viiden vuoden ajalta, tässä välissä nyt vaan on ollu tällänen lukion mittanen tauko. Nyt tuntuu siltä, et on on oikee aika alottaa taas.

Nautin suuresti kuvaamisesta, ja surukseni oon joutunu toteemaan, että samalla kun mul on ollu tää lukioksikin kutsuttu luovuudenlässähdysvaihe meneillään, on kuvaaminenki jääny elämässä turhan taka-alalle. Tää on nyt siis se paikka, mihin tungen kaikki kuvat, jotka ei oo tarpeeks taiteellisia tumblriin/joissa ei esitellä riittävästi omaa naamaa jotta ne vois laittaa instagramiin. Mua ei kiinnosta nyt viilailla tätä ulkoasua enempää ainakaan toistaseks, se on aina ollu se osuus tässä puuhassa mitä vihaan.

En koe tarpeelliseks esitellä itteäni, koska en jotenkaan millään jaksa uskoa että kukaan, joka ei mua jo valmiiks jollain tasolla tiedä tai tunne, eksyis tänne :-D Mut silti, tervetuloa!

Tässä jotain Turqkuvii mitä oon ottanu keskustassa päivä- sekä yöaikaan, byeeee