Lunchtime

Perhe

Taas on yks viikko paketissa. Tuntuu siltä et ois jääny jonkun jyrän alle, niin väsyny mä oon. Semmosta se sukuloiminen ilmeisesti teettää. Vaikka se raja kuinka kauan tota savolaisten ja pohjanmaalaisten sekalaista porukkaa kestää, tulee aika nopeesti vastaan, niin on ne silti vaan niin rakkaita.

Uusia juttuja jee

Tosiaan. Perustin sitten blogin (taas). Oon tässä syksyn aikana monta kertaa yrittäny kuumeisesti pohtia, mistä sais sitä paljon kaivattua sisältöä elämään, niinku sellasta oikeesti mielekästä puuhaa. Käynhän mä töissä ja nään kavereita, mut kyl ihminen jotain muutakin tarvii elämäänsä, ettei ihan tylsisty.

Tää blogihomma on mulle erittäinkin tuttua about viiden vuoden ajalta, tässä välissä nyt vaan on ollu tällänen lukion mittanen tauko. Nyt tuntuu siltä, et on on oikee aika alottaa taas.

Nautin suuresti kuvaamisesta, ja surukseni oon joutunu toteemaan, että samalla kun mul on ollu tää lukioksikin kutsuttu luovuudenlässähdysvaihe meneillään, on kuvaaminenki jääny elämässä turhan taka-alalle. Tää on nyt siis se paikka, mihin tungen kaikki kuvat, jotka ei oo tarpeeks taiteellisia tumblriin/joissa ei esitellä riittävästi omaa naamaa jotta ne vois laittaa instagramiin. Mua ei kiinnosta nyt viilailla tätä ulkoasua enempää ainakaan toistaseks, se on aina ollu se osuus tässä puuhassa mitä vihaan.

En koe tarpeelliseks esitellä itteäni, koska en jotenkaan millään jaksa uskoa että kukaan, joka ei mua jo valmiiks jollain tasolla tiedä tai tunne, eksyis tänne :-D Mut silti, tervetuloa!

Tässä jotain Turqkuvii mitä oon ottanu keskustassa päivä- sekä yöaikaan, byeeee