Tossa jutussa on kyllä hyvinkin paljon perää. Ihmisten käsitykset toisista ihmisistä perustuu aika pitkälti siihen, kuinka sukkelasti osaat ottaa takasin jotkut virheelliset sanat, tai keksiä tekosyyn, tai vakuuttaa ettei "sil oikeesti oo mitään välii mulle". Oon huomannu itse olevani aika huono pelastamaan tilanteen, ja sen takia koen aika usein olevani just se pahin luuseri kaikista. Totta tai ei, toivon että pääsen noista ajatuksista eroon ajan myötä, tai vähintäänkin opin olemaan vähän armollisempi itelleni.
Ehkä tää on myös osaksi jotain välivuoden kriiseilyä, en nimittäin oo aina kokenu itteeni näin toivottomaksi tapaukseksi, tai ainakaan näin vahvasti. Joillain osa-alueilla itsetunnossa on ollu parantamista paljonkin, ainakin yläasteella, mutta pääsääntösesti oon kokenut omaavani hyvän itsetunnon ja realistisen kuvan itsestäni. Realistisena pidän vieläkin minäkuvaani, ja käytän paljon aikaa siihen, että luon päässäni mahdollisimman realistisen kuvan itsestäni milloin kenenkin silmin, mut en kuitenkaan ihan hyväksy sitä mitä nään itessäni (tai mitä kuvittelen muiden näkevän mussa).
Joissain asioissa, esimerkiks oman tyylin suhteen en oo koskaan välittäny muiden mahdollisista mielipiteistä. Luonne ja käyttäytyminen on kuitenkin se mun heikko kohta, jota yritän aina parantaa ja ikuisesti kelaan päässäni erinäisiä tapahtumia, ja poden huonoa omatuntoa tai häpeää asioista, mitkä olisin mahdollisesi voinu tehdä toisin. En edes tiedä, kuinka paljon ihminen voi vaikuttaa omaan luonteeseensa, tai muokata sitä "paremmaksi".
