Ronjalla menee hyvin!
Marras- ja joulukuu onnistuu melkeen pääsee niskan päälle, mut ei ihan. Kaamosmasennus ei saa mua tänä vuonna. Odotan silti et tulee kevät ja valoa, koska valo tarkottaa lisää kuvia. Paasikiven alkuviikoista asti ei oo menny yhtäkään päivää jona en ois miettiny mitä kuvaisin seuraavaks, ketä voisin pyytää mun kuviin seuraavaks, minkälaisen projktin alottais seuraavaks jne. Paljon tulevaisuuteen liittyvää ajatusta, mut silti tää hetki tuntuu myös hyvältä. Joitakuita varmasti naurattaa kun ne kattelee tätä mun intoo ja puhetta valokuvauksesta. Kyl mä itekki tiedostan etten oo mikään mestari, mut ei tarviikkaan heti olla. Mulla riittää intoo ja mun mielestä sen kans on hyvä mennä eteenpäin, koska tuntuu et täs iässä on hyvin harvassa ne jutut jotka saa sut kihelmöimään innosta.
Joka kerta kun laitan jotain kuvia jonnekin, mihin oon oikeesti tyytyväinen, tulee semmonen järkyttävä häpeäntunne samassa paketissa. Mut ihan sama, teen sitä silti. Aijon julkasta juttuja vaikka kuinka hävettäis, kai se sit jossainkohtaa lähtee pois tai sit sen kans oppii elää paremmin.
