who are you without your friends around you?
Yks tyttö kysy mult kännissä näin ja hämmennyin tosi paljon. Ja sit rupesin miettimään: mitä mä oikeesti oon ilman mun kavereita?
Kuulen usein et Ronja sä oot nii kiltti ja sä oot nii mukava, ja aina ku kuulen ton ni en pysty ajattelee mitää muuta ku sitä et oon huijannu niitä ja pian ne saa selville etten oikeesti oo sellanen. Enkä oo varma sanotaanko sitä edes kehuna nykyään, ehkä se on vaan havainto. En tiä haluuko kukaa täs maailmas olla "kiva ja mukava".
Haluisin pystyy sanoo et oon rohkee, hauska, periksiantamaton. Totuus on kuitenki et lannistun ja luovutan helposti (heti), mietin paljon mitä tuli tehtyä ja sanottua enkä oo rohkee monessakaan asiassa. Rakastan huumorintajusia ihmisiä mut en ite koe olevani ollenkaa hauska tyyppi. Mut ehkä mun ei oo tarkotuskaa olla mikää noista, vaan mul on joku muu rooli.
En oo enää yhtä naiivi kun ennen,ja se on hyväki, mut tykkään sitä et haluun nähä ihmisissä hyvää. En oo myöskään kateellinen ihminen, muiden onni ei oo multa pois vaan osaan aidosti iloita muiden puolesta. Ja yritän kehittää itteeni siihen suuntaan et oikeesti ajattelisin " antaa kaikkien kukkien kukkia" joka tilanteessa. Joo tosi kliseistä mut mun mielest se on hyvä sanonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti