Mökki

Mul on todella paljon kirjotettavaa, mut ei mitään mikä sopis just tähän postaukseen. Jotenka tyydyn ehkä vaan sanomaan et pääsiäinen oli ihana. Olin käyny mökillä viimeks 1,5 vuotta sitten, ku en vaan yksinkertasesti ollu saanu raivattuu sille aikaa kalenterista.
Yks semmonen hassu juttu mökkeilyssä on, et musta tulee aina kauhee herkkis siellä metsän keskellä. Ehkä se johtuu siitä, ku irtaantuu hetkeks hektisestä arjesta ja tukka putkella juoksemisesta, niin ehtii oikeesti ajatella ja tuntea eri tavalla.

Alotin lukemaan FightBackia junan lähtiessä Kupittaan rautatieasemalta, ja sain viimeisen sivun luettua kun juna saapu viis ja puoli tuntia myöhemmin Pieksämäelle… sen verran vaikuttavaa luettavaa se oli! Jotenkin toi kirja liikutti mua enemmän mitä oletin – se  aiheutti mussa tosi haikeen ja surullisen reaktion, mikä tuntuu tyhmältä ottaen huomioon Pekka Hyysalon oman asenteen tapahtuneeseen ja ylipäätään elämään.  Jos hän ite porskuttaa eteenpäin ja asettaa itselleen uusia tavotteita koko ajan, ja on luonut jotain mahtavaa, ei mulla tässä ainakaan oo syytä olla surullinen. Pahoja asioita tapahtuu ja niiden kanssa pitää elää. Ehkä toi tarina vaan jotenkin kolahtaa niin kovasti sen takia, että ite oon nyt 19, juuri sen ikäinen kuin Pekkakin onnettomuuden aikaan.  Ennen kaikkea toi kirja on taistelukertomus eikä mikään surussavellomis- teos.  Hänellä on kyllä selvästi pilkettä silmäkulmassa, ja kirja on loppujenlopuksi tosi humoristisesti kirjotettu. Jos tässä maailmassa on joku ihminen kenestä ottaa mallia ja ketä ihailla, niin se on varmasti Pekka Hyysalo.